ystävyys

Joku kysyi multa vasta, miksi en koskaan kirjoita tänne mitään. Päätin sitten kirjoittaa ja avata hiaman sydäntä :)

Minun mielestäni ystävyys on toisen ihmisen rakastamista ja toisesta välittämistä. Ystävät eivät tuomitse sinua, he ohjaavat sinua. Ystävyys rakentuu luottamuksesta, jos luottamusta ei ole, ei ole silloin ystävyyttäkään. Ystävät ymmärtävät tapasi elää ja tapasi toimia. He auttavat sinua vaikeina aikoina, he eivät koskaan jätä sinua yksin. Ystävyydessä on kyse myös kunnioittamisesta. Kunnioitus täytyy olla toista kohtaan yhtä suuri. Ystävät rakastavat sinua sellaisena kuin olet. He ovat luonasi silloin, kun muut sinut jättävät tai tuomitsevat.
He myös kohtelevat sinua hyvin. Hei eivät kyllästy seuraasi. He tuntevat jokaisen katseesi ja näkevät silmistäsi, milloin olet iloinen ja milloin et voi hyvin. 

He eivä tuomitse päätöksiäsi, koska he ymmärtävät syysi toimia niinkuin toimit.
Varmasti jokaisen kohdalle sattuu niinsanottuja "ystäviä" he jättävät sinut silloin kun olisit eniten heitä tarvinnut. Tai muuten käyttäytyvät väärin sinua kohtaan. Hei eivät ole aitoja! Kun niin käy, saatat ajatella, kuinka paljon haluaisit palata päivään jolloin tustuistuit häneen/heihin. Haluaisit elää hetken uudestaan, etkä tutustua heihin vaan kääntyä ympäri ja jatkaa matkaa eri suuntaan. Saatat myös ajatella, että olisi helpointa pakata ja lähteä hetkeksi pois. Muistan kun eräs ystäväni sanoi, että älä koskaan pakene, kaikki kasautuu ja palaa kaksinkertaisena takaisin. Se on totta. Hän oli oikeassa. 
Ystävät ajattelevat aina parastasi. He ajattelevat järkevästi puolestasi, silloin kun et itse siihen pysty.  

Sanotaan, että kyyneleet ovat elämän vesisade, ja mikään ei luonnossa kasva ilman sadetta. Ihminen kasvaa henkisesti vaikeina aikoina. Luota itseesi, Toimi oikein. Anna muiden puhua sinusta, vain oikeat ystävät ja perheesi tuntee sinut oikeasti. Pysy vahvana ja anna muiden ajatella, kuinka silti jaksat edelleen hymyillä!

Ystävät auttavat sinua saavuttamaan unelmasi, he uskovat sinuun ja tukevat sinua.
Minä olen sellainen ihminen, että kun olen oppinut välittämään jostain ihmisestä, en koskaan lakkaa välittämästä hänestä. En vain voi unohtaa ihmistä, joka on joskus minulle jotain merkannut. Se ei ole helppoa. Aivan sama kuinka paljon he/hän on sinua satuttanut, minussa jokin kuitenkin välittää heistä, vaikka he eivät välittäisi minusta.

Elämässä on kuitenki kysymys myös luopumisesta. Joskus täytyy luopua, mutta tilalle saat varmasti parempaa! Jokainen tekee virheitä elämässään, mutta fiksu on se, joka niistä oppii. Erimielisyyksien ja riitojen tullessa, ystävät antava toisilleen anteeksi ja unohtavat. Elämän vaikeimpia tilanteita kuitenki ovat ne tilanteet, kun joudut päättämään päästätkö irti vai yritätkö kovempaa.

KIITOS teille rakkaat ystäväni! <3